Samstag, 11. November 2017

Musiikkia taloissa ja kasveja talon ulkopuolella

Sopivasti torstaina marraskuun yhdeksäs, kristalliyötä muistellessa olimme Kölnin ulkopuolella Frechenin pikkukaupungin pienessä katolisessa kirkossa kuulemassa juutalaista musiikkia. Magda Brudzinskan trio esitti Itä-Euroopan juutalaisten kansanmusiikkia, ns. klezmeriä. Luin netistä, että sana klezmer tulee heprean sanoista kli (instumentti) ja zemer (laulu).



Olen aina tykännyt jiddisiläisistä lauluista, innostus taisi alkaa Donovanin esittämästä Donna Donnasta ja Saksassa tutustuin Zupfgeigenhansel-yhtyeeseen ja meillä on vieläkin hyllyssä heidän älppärinsä.



Perjantaina oli sitten vuorossa pianisti Olga Schepsin konsertti Kölnin Itä-Aasian museossa. Valitettavasti konserteissa ei saanut ottaa valokuvia, vähän ärsyttää tämä saksalainen systeemi, että missään museoissa tai konserteissa ei saa kuvata ja minä suomalaisena tottelen, vaikka nytkin edessäni istuva mies filmasi pitkän pätkän. Ainoan kuvan otin museon ikkunasta kauniisti valaistuun sisäpihaan, mutta eipä tuosta kuvasta juuri selvää saa. Hienoa oli nähdä ja kuulla flyygeli ja sen taustalla tämä rauhoittava maisema.


Rauhoittavasta puheen ollen musiikkikin oli välillä todella rauhoittavaa, ainakin kun Olga soitti tämän, tämä on mulle sellaista ihanaa rauhoittavaa taustamusiikkia.



Aivan loistava pianisti, tänään jo konsertoimassa Haifassa ja huomenna Tel Avivissa.

Aloin tänään kaivaa esille talvisuojuksia ulkokasveja varten, tärkein on peitellä oliivipuu, joka viime vuonna vähän kärsi kylmästä talvesta huonon peittelyn takia, tässä peittelyn ensimmäinen askel.


Dipladenia on maailman kiitollisin kukka, se on nytkin kukkinut yhteen pötköön maaliskuusta lähtien ja kukkii edelleen. Sitä en peittele, sillä se ei kuitenkaan selviä hengissä eikä 20 euroa ole iso investointi keväällä ostaa uusi kasvi.


Sisällä alkaa vähitellen varmaan joulu tirkistellä ovenraosta, sillä maljakossa on amarylliksiä. Tänä vuonna en ole ollut jostain syystä erityisen ärsyyntynyt kauppojen joulutavarasta. Tänään tuli juuri viesti australialaisilta ystäviltämme, he tulevan ennen joulua käymään ja toivoivat pääsevänsä joulutorille, no niitä tässä kaupungissa riittää.



Mittwoch, 8. November 2017

Kylmää ja morbus J

Nyt on viilentynyt sää ja pitää alkaa miettiä pitäisikö jo alkaa peitellä oliivipuuta. Aamulla taisi olla vain +7C ja vuoristossa saattaa jopa sataa lunta.
Kahvilassa oli laitettu huopia ulkopöytiin, mutta eipä ollut kukaan rohjennut istua ulos.


Pultsari ei ollut vielä lähtenyt kodittomille tarkoitettuihin kämppiin, vaan nukkui sikeästi katukäytävällä. Kiinalaishierojalla oli vaikeuksia saada mainostaan paikalle.


Nukkumapaikkoja kodittomille pitäisi kyllä löytyä ja esim. meidän lähellä oleva kirkko tarjoaa yösijan. Siellä on joku vapaaehtoinen mukana koko yön ja toiset tarjoavat aamulla aamiaisen ja Allumieskin on siellä talven aikana aamiaishommissa.

Tunnetteko osteopatian? Minulla on ollut syyskuusta lähtien vaikeuksia vasemman jalan reiden kanssa. Ensin viikkokausia sitä pisteli ja jotenkin veti ja myöhemmin tunsin takana kipua. Maallikkona pidin sitä iskiasvaivana. En halunnut mennä ortopedille, joka heti laittais yksityispotilaan röntgeniin, CT:hen ja MRI:hin (en osaa oikeinkirjoitusta noista muodoista, sorry) ja pyysin kotilääkäriltä reseptiä fysioterapiaan, jossa olin lomien takia vasta kolme kertaa. Sunnuntaina kipu jalassa paheni ja maanantaina sain neron idean soittaa osteopaatille ja sainkin sattumalta vielä samana päivänä peruutuspaikan. Osteopaatti tiesi heti, että kyse ei voi olla iskiaksesta. Hän löysi heti paikan ja painoi siitä niin, että kuulin enkelten laulua. Sitten hän venytti ja venytti ja tuloksena kivut häipyivät lähes täysin. Tänään on toinen istunto. Annoin taudilleni nimen Morbus J, sillä tiedän tarkkaan syyn siihen. Pyörämatkan lopussa, kun Allumies loukkasi kylkensä, kannoin hissin puutteessa kaksi mielettömän painavaa matkalaukkua hotellin kolmanteen kerrokseen, koska en halunnut, että mies kantaa ne ja se toinen mukana ollut gentleman J oli sitä mieltä, että riittää kun hän kantaa omansa. Onneksi on olemassa osteopaatteja, jeee!!!!

Montag, 6. November 2017

Löytöjä puusta ja puun alta

Eilisellä päiväkävelyllä bongasimme söpön mobiilin linnunpöntön, sillä on lintujen helppo hoitaa muuttoasiansa.




Allumies tuli joku päivä sitten kotiin mukanaan puun lehti ja hedelmä. Lehden tunnistimme heti ginkgo-puuksi, suomeksi neidonhiuspuu. Lehti on jo vähän kellastunut syksyn aikana,



Ensimmäisen kerran tutustuimme puuhun Weimarissa, siellä se on tullut kuuluisaksi Goethen runosta.


Runon Goethe on omistanut Marianne Willemerille, frankfurtilaiselle näyttelijällä, jonka kanssa hänellä oli jotain vispilänkauppaa. Goethellehän riitti naisseuraa vaikka millä mitalla.


Sattumalta paikallislehdessämme oli viime viikolla pitkä artikkelin kaupungin puista ja siellä mainittiin myös neidonhiuspuut, joita täällä on jonkun verran, mm. naapurimme pihassa. Opimme, että naispuoliset neidonhiuspuut haisevat syksyllä tai siis se pudottaa maahan nuo pienet "luumut" ja ne haisevat. Siksi kaupunki (yrittää) ostaa vain miespuolisia puita, mutta sukupuoli käy usein ilmi vasta 30v kuluttua. Allumies oli ehtinyt jo moneen kertaan ihmetellä, miksi hänen kuntosalinsa lähellä on aina kamala haju, nyt sekin selvisi. Opiia ikä kaikki.

Samstag, 4. November 2017

Olen sanaton

Onneksi mulla on Saksankin passi, ettei tarvitse tykätä näistä

kuva:Iltasanomat

vaan voi tykätä näistä


kuvat: DOSB


Donnerstag, 2. November 2017

Made in Germany

23.08.1887 brittiläiset päättivät, että Saksassa valmistetuissa tuotteissa pitää olla merkintä "Made in Germany". Syy tähän oli, että Sheffieldin veitset saivat kilpailijoita Saksasta ja saksalainen laatu ei ollut yhtä hyvä kuin brittiläinen. Made in Germany varoitti, että tavara on Saksasta ja se on huonolaatuista. Ajan mittaan saksalainen laatu parani ja loppujen lopuksi Made in Germany ei ollutkaan enää varoitus vaan vinkki hyvästä laadusta eli brittien label sai aivan päinvastaisen aallon aikaan. Nykyäänhän Made in China on vähän sama juttu eli siis halpa ja huono tuote.
Meillä oli eilen kaksikin kokemusta saksalaisesta laadusta. Ensin patikkaretkeltä palatessamme auton (VW)  displaylle syttyi keltainen valo ja ohjekirja pyysi ajamaan suoraan autokorjaamoon katalysaattoriongelman takia. Mehän olemme jo muutenkin sotajalalla VW:n kanssa softwarepetkutuksen takia ja asianajaja on nostanyt syytteen ja vaatii ostohintaa eli 28000 euroa takaisin. Oikeusturvavakuutuksemme on suostunut maksamaan joten meidän ei tarvinnut osallistua ryhmäkanteeseen. Tuskin me elämme niin vanhaksi, että tuosta jutusta jotain tulee, mutta ihan vaan kiusataan vähän, kun ovat meitä petkuttaneet.
Illalla sitten kotona vilkkui helmikuussa ostetun Mielen tiskikone ja näytti virhettä numero F11 eli likavesi ei poistunut. Me emme laita tiskiä kovin likaisena koneeseen ja yritimme kaksi kertaa puhdistaa kaiken mitä siinä itse voi puhdistaa, mutta eipä tuo luksuslaite vaan toimi ja odottelemme tässä asiakaspalvelun soittoa.
Eli se niistä saksalaisista laatutavaroista.

Onneksi Saksan luonto ei koskaan petä ja eilinen patikkaretki oli taas hyvin kaunis.




Dienstag, 31. Oktober 2017

Syyslehtiä ja Suomen kulkuneuvoja

Eva Cassidyn laulama Autumn leaves on mielestäni yksi kauneimpia syylauluja.



ja kauniita olivat syyslehdet tänäänkin sauvakävelyreitillämme. Joku oli laittanut niitä rivin penkin selkänojan päälle.




Tajusin nyt vasta, että Suomessa ei taida ollakaan tänään pyhäpäivä. Meillä nimittäin kunnioitetaan koko Saksassa tänään Martti Lutheria pyhäpäivällä ja ettei arki tulisi liian nopeasti, huomenna on sitten vielä katolinen pyhäinpäivä, se tosin vain osavaltiossa, joissa on enemmän katolisia. Olimme eilen konsertissa, jossa oli teemana Luther ja kuulimme, että hän ei Kölnissä käydessään ollut lainkaan ihastunut rakenteilla olevaan tuomiokirkkoon, piti sitä täysin sopimattomana saarnojen pitoon eikä täkäläinen olutkaan oikein kelvannut.
Nyt istumme täällä halloweenina pimeässä, kun ovikello soi jatkuvasti ja lapset käyvät kerjäämässä karkkia, jota meillä ei ole talossa, kun unohdin ostaa. Kaihtimet ovat alhaalla ja valot sammutettu, mutta siitä huolimatta ovikello on soinut jo monta kertaa.

Muistelin tuossa vanhaa englantilaista sarjaa nimeltä Mennään bussilla eli On the buses. Mietimme nimittäin käväistä pikaisesti sukuloimassa Valkeakoskella, mutta se onkin suuri ongelma. Ensin ajattelimme vuokrata päiväksi auton, mutta autovuokraamot ovat Helsingin kaupungissa sunnuntaisin kiinni. Sitten tuli mieleen Express bussi, sillähän pääsee mukavasti. Jos haluaa olla perillä kello 12 niinkuin on suunniteltu, bussi lähtee yöllä kolmelta, seuraava vasta kello 11 ja se on vasta kello 13 perillä. Suomi 100v, sen kunniaksi on varmaan muutettu nuo liikenneyhteydet 1917 tasolle. Taidan etsiä hevoskyydin tai jättää menemättä.



Samstag, 28. Oktober 2017

Tippa silmässä

Tippa on nyt evakkojen tyttärellä silmässä, kun katsoo tätä